Joulu

Täällä on asetuttu taloksi Iringaan. Majatalon väki tuntee jo meidät ja moikkailee kadulla tullessaan vastaan.

Ensimmäinen oikeasti esteetön paikka tämä hotelli, täällä pärjäisi vaikka sähkärillä. Täällä on luiskat ja kaikki, huoneet tilavia ja ravintolassa sekä matalia että korkeita pöytiä. Tosin kaupungilla joutuisi kyllä menemään sitten osassa paikkoja autotien reunaa, sillä jalkakäytävät ovat osittain surkeassa kunnossa. Jos vuokraisi oman pakettiauton ja pakkaisi matkaan teleskooppiluiskat, olisi kyllä mahdollista kierrellä tätä maata sähkärillä safaria myöten. Sitä en tiedä miten sähkärin kävisi lentokentällä :D

Olemme kierrelleet kaupunkia ja tutustuneet ihmisiin sekä kadulla että paikallisessa baarissa, jossa piipahdimme Samirin kanssa lauantaina. Siellä eräs paikallinen herra istui seurassamme illan ja kertoi elämäntarinaansa. Kutsuipa meidät myös luokseen pelaamaan shakkia, ei kyllä ole tullut mentyä :D

Ihmiset tervehtivät, tulevat auttamaan portaissa ja kävipä niinkin, että sadekuuron yllättäessä ryntäsi kaupasta monta myyjää laittamaan ylleni sateenvarjon :D

Jouluaattona täällä olivat monet paikat kiinni. Vietimme oman joulun huoneessa porukalla. Ostimme supermarketista (jonka myyjä haluaa aina antaa minulle ilmaiseksi jotakin joka kerta, yleensä omenan tai vesipullon) herkkuja ja muutaman juoman. Sen lisäksi arvoimme lapuilla jokaiselle henkilön, jolle ostaa pieni joululahja (budjetti 5000tsh eli 2,5 euroa). Sain ihanan hellehatun ja Samir vilkkuvat ja soivat jouluvalot muistoksi reissustamme. Varokaa vaan sukulaiset ensi jouluna.. Muiden lahjoja olivat mm kello, kangasta, housut ja rantakassi. Vitsailimme ja kuuntelimme puhelimesta joululauluja illan. Uskalsimmepa myös maistaa paikallista yrttiviinaa hieman, sitä myydään pienissä, desin pusseissa. Limsaankin sekoitettuna oli kyllä aika pahaa..

Tänään joulupäivänä osa porukasta kävi kiipeilemässä kalliolla. Me metsästimme Samirin kanssa bussilippuja paluumatkalle afrikkalaiseen tyyliin eli hitaasti, epäselvästi ja huonolla englannilla. Taksikuskimne ja bussiaseman ihmiset olivat kyllä ystävällisiä ja soittelivat ja selvittivät asiaa omilla puhelimillaan. Puhuimmekin, että Tansaniaa ja Suomea voisi käytännön asioissa karkeasti vertailla siten, että täällä monet asiat eivät toimi, mutta kohtelu ja ihmiset ovst lämpimiä, kun taas Suomessa asiat toimivat mutta kohtelu on kylmää ja hiljaista. Vitsailimme myös, että mitähän tapahtuisi jos koettaisi elää Helsingissä afrikkalaisella tyylillä ja esimerkiksi jäisi metron tai bussin ovien väliin ja huikkaisi vain kuskille että lähdetään sitten kun serkkuni on tullut, hän on vielä kaupassa, mikäs kiire tässä. Nyt kuitenkin paluumatka on kunnossa, osa porukasta lähtee torstaina ja osa perjantaina. Lauantaina suuntamme onkin sitten Sansibar!

Tänään illalla kävimme joulupäivän illallisella ihanassa ravintolassa. Terassilta oli näkymä vuorille ja kaupunkiin, ja ruoka oli mahtavaa. Paikallisen tason kalliissa ravintolassa pääruoka + olut tai siideri maksoi noin 7 euroa / henkilö. Kyllä kelpasi. Pois tullessa lämpimässä yössä saimme ihailla kaunista ja kirkasta täysikuuta ja kuunnella heinäsirkkoja ja sammakoita.

Paikallinen yökirkko jäi välistä, sillä koetimme kovasti kysellä aikatauluista mutta kaikki vähän selvittelivät asiaa ja sanoivat sen olevan ehkä silloin ja silloin, emmekä viitsineet päivystää koko iltaa. Osa porukasta käväisi tänään päivällä luterilaisessa kirkossa, meno oli niin kiihkeää ja vauhdikasta kuin on ikkunasta kuulostanutkin.

Huomenna vierailemme paikallisessa orpokodissa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kuvista sen verran, että kuvattu tekstinpätkä on löytämästämme lastenkirjasta ja yhdessä kuvassa oleva mekko kaupassa on esimerkki paikallisten naisten vartalonmalli-ihanteesta. Useimmat kaupoissa olevat mekot on venytetty noin takapuolen kohdalta ja mallinuket hyvinkin erilaisia kuin Suomessa.